Hyvä ministeri Kimmo Tiilikainen,

Suomessa jäljellä plevat vanhat metsät ovat niin arvokkaita, ettei niitä pitäisi enää hakata. Vanhojen metsien arvo kasvaa jatkuvasti tässä globaalissa tilanteessa, missä ihmiset hakevat luonnon rauhaa eri puolilta maailmaa. On aivan ilmeistä, että nuo pystyyn jäävät metsät ovat lähitulevaisuudessa huomattavasti myös taloudellisesti arvokkaampia alueita. Kukaan ei hae luonnonrauhaa avohakkuualueista ja istutettu talousmetsä ei sitä myöskään tarjoa, kuin aikaisintaan 150 vuoden kuluttua, mikäli saa kasvaa niin pitkään. 

On täysin kohtuutonta, että metsäkansana tunnettu Suomi hävittää metsänsä. Kaadoimme jo suuren osan 200-500 vuotiaita mäntyjä, joista keitimme sellua. Mikä voisi olla vielä arvottomampi päätös kauniille satoja vuosia kasvaneille luonnonvaraisille metsille? Voisimmeko käyttää jo niitä talousmetsiä, niitä kun tuntuu olevan jo tässä maassa enemmän kuin riittävästi?

Tuntuu myös omituiselta, että jo suojeltuja alueita voidaan tarpeen mukaan poistaa suojelusta. On täysin yhdentekevää jos suojelualueet voidaan tarpeen tullen hakata. Mitä merkitystä tuollaisilla päätöksillä ylipäätään on? Itse ymmärrän suojelualueen tarkoittavan sitä, että se pysyy tulevaisuudessakin tulevien sukupolvien luntoreservaattina. Tuntuisi aika kummalliselta, jos päättäisimme hakata muutaman kansallispuiston. Pyhä-Häkistä voisi vaikka aloittaa, onhan se keskeisellä paikalla Suomea ja puu helppo kuljettaa eri puolille Suomea.

Näin 100-vuotias Suomi käyttää perintöään, toisinaan hävettää olla suomalainen.

Metsähallitus on aloittamassa hakkuut Oulujärven Kaarresalossa ja Kuostonsaaressa. Luonnonkauneudestaan tunnettu Oulujärvi on Suomen ainoa sisävesien retkeilyalue.

Metsähallitus oli omalla päätöksellään vuonna 2001 suojellut Kaarresalon vanhat metsät, mutta nyt suojelu on yhtäkkiä hakkuiden tieltä purettu. Miten näin voidaan menetellä valtion mailla, kun tiedetään että Suomessa on aivan liian vähän suojeltua metsää monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja suojeluun käytössä olevia valtion varoja on rajusti leikattu?

Suomessa on käynnissä Ympäristöministeriön edistämä hieno Luontolahja-kampanja, jossa yksityisiä metsänomistajia kannustetaan lahjoittamaan metsiään suojeluun. Samalla kuin metsien suojelussa kannustetaan yksityisiä osallistumaan omalla kustannuksellaan, Metsähallitus hakkaa omia suojelukohteitaan ja muita arvokkaita alueita. Molemmista saarista saisi kerrassaan upean lahjan 100-vuotiaalle Suomelle. Onko saarten hakkaaminen ja yhteisen retkeilyalueen pilaaminen todellakin valtion tapa osallistua Suomen luonnon suojeluun?

Pyydän, että käytät vaikutusvaltaasi, jotta Luontolahja-kampanja ei ala näyttää aivan naurettavalta ja näiden saarien upea metsäluonto jää hakkaamatta.

Ystävällisesti,

Hannu Paju
Seinäjoki