Öppet brev till Kimmo Tiilikainen, Ympäristöministeri
Karessaaren vanhat metsät
Parahin herra ympäristöministeri
Sain vast'ikään tietää, että valtio aikoo hakkauttaa Oulunjärven Karessaaren vanhat metsät. Päätös ei yllättänyt minua, sillä eihän siitä ole ole kuin tovi, kun pääministeri sanoi, että me suomalaiset olemme todellista luontokansaa. Taidan ymmärtää mitä hän sillä tarkoitti. En kuitenkaan voi olla kovin pettynyt, sillä kovin paljon en teiltä odottanutkaan. Ehkä ahneutenne ylitti kuitenkin odotukseni. Viittaamalla kintaalla maan johtavien tutkijoiden varoituksille luonnonmonimuotoisuuden romahtamisesta ja epäilyksille ensin avohakatun, sitten istutetun, sen jälkeen risukoituneen (useimmiten) ja myöhemmin vain nuoren metsän kyvystä sitoa hiilidioksidia osoitatte äärimmäistä ylimielisyyttä suomalaista tiedettä, suomalaista luontoa ja Todellisia suomalaisia luontoihmisiä kohtaan. Kumarratte taloudelle viherpesun huntuun naamioituneena. Toivon että ymmärätte huoleni ja jykevän kritiikkini maapallon ja ihmiskunnan kohtalonhetkien lähestyessä vinhaa vauhtia. Jonkun maan ja jonkun kansan olisi kuitenkin otettava johtava rooli mailman metsien ja luonnonsuojelemisessa. Olisiko se Suomi, 100-vuotias Suomi ja sen todellinen luontokansa vai piiloudummeko numeroiden taakse pelkurimaisesti ja hakkaamme jopa suojelupäätöksen saanneita vanhoja metsiä ? Toivon hyvä herra ympäristöministeri, että vielä muutaisitte mielenne ja panistte arvovaltanne likoon ja tekisitte kaikkenne pelastaaksenne Karessaaren vanhat metsät ja että se olisi vasta alku Suomen metsien ja maapallon ilmaston todelliselle suojelemiselle.
Parhain terveisin Jouni Liimatainen, puistometsuri Raasepori