Hyvä ministeri Kimmo Tiilikainen,

luin Kalevasta aiemmin ja nyt on julkisuuteen tuotu laajemmin, että Metsähallitus on aloittamassa hakkuut Oulujärven Kaarresalossa ja Kuostonsaaressa. Luonnonkauneudestaan tunnettu Oulujärvi on Suomen ainoa sisävesien retkeilyalue.

Asun Helsingissä, mutta käyn usein vuoden aikana Oulujärvellä. Järven ja sen saariston arvo on valtakunnallinen. Olen erittäin surullinen, että Suomi tuhoaa metsiään saarista. Suomessa on metsää hakkuita varten muuallakin. Sen tiedän, koska olen asunut aikoinaan Unkarissakin ja havahduin Suomen metsäisyyteen sen jälkeen. Meidän tulee arvostaa tätä kansallisomaisuuttamme ja säilyttää sitä tuleville sukupolville. On surullista, että luonto- ja kauneusarvoiltaan upeissa paikoissa pyritään hakkaamaan matalaksi satojen vuosien kasvu. 

Itselleni Oulujärvi ja juuri Kuostonsaaren ja Kaarresalon puoleinen järviosuus on tutuinta. Veneilemme ja retkeilemme telttaillen, marjastaen ja kalastaen järvellä ja saarilla. Kuostonsaaressa on kaunis metsä, jossa voi nähdä hirvien jälkiä. Ne tulevat ja menevät. Kuoston Kulmalla on upea laavupaikka. Kulman rantakivikolta voi ihailla aina muuttuvia ja upeita auringonlaskuja. Saari antaa marjasatonsa, kutsuu retkeilijät kulkemaan 4 km pitkän polun läpi saaren Kuoston Kulmalta Kuoston Säipälle, jossa on toinen laavu. Saarella on upeita hiekkarantoja. Kävijämäärät ovat runsaat. Ulkomailta asti ihmisiä tulee kanoottimatkailemaan järvelle saarelta saarelle. Alueen matkailua suositellaan kehitettäväksi. Kainuu ei tarvitse enää yhtään työtöntäkään lisää. 

Kun luin Kalevasta hakkuu-uutiset, kirjoitin Metsähallitukselle. Sain vastauksen, jonka mukaan hakkuut olisivat hyvin pieniä ja, että hakkuut tulee tehdä nyt, koska talvella se olisi kalliimpaa. No talvella saareen toimitetaan polttopuut laavuille sekä tehdään muut huoltotoimet. Nyt esille tulleiden tietojen ja konkreettisen havainnekuvan myötä on käynyt ilmi, että hakkuut koskisivat liki koko saarta. Se tulee tuhoamaan saaren ja vähentämään matkailua sekä tuhoamaan matkailuelinkeinoa. 

Kaarresalossa on upea tiheä satumetsä ja retkeilyyn sopiva iso kota, rantaan pääsee isommallakin veneellä. Kaarresalossa on kauniit rantakalliot. 

Metsähallitus oli omalla päätöksellään vuonna 2001 suojellut Kaarresalon vanhat metsät, mutta nyt suojelu on yhtäkkiä hakkuiden tieltä purettu. Miten näin voidaan menetellä valtion mailla, kun tiedetään että Suomessa on aivan liian vähän suojeltua metsää monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja suojeluun käytössä olevia valtion varoja on rajusti leikattu?

Suomessa on käynnissä Ympäristöministeriön edistämä hieno Luontolahja-kampanja, jossa yksityisiä metsänomistajia kannustetaan lahjoittamaan metsiään suojeluun. Samalla kuin metsien suojelussa kannustetaan yksityisiä osallistumaan omalla kustannuksellaan, Metsähallitus hakkaa omia suojelukohteitaan ja muita arvokkaita alueita. Molemmista saarista saisi kerrassaan upean lahjan 100-vuotiaalle Suomelle. Onko saarten hakkaaminen ja yhteisen retkeilyalueen pilaaminen todellakin valtion tapa osallistua Suomen luonnon suojeluun?

Pyydän, että käytät vaikutusvaltaasi, jotta Luontolahja-kampanja ei ala näyttää aivan naurettavalta ja näiden saarien upea metsäluonto jää hakkaamatta.

Ystävällisesti,

Seija Paasi
Helsinki